Jinshanling Great Wall marathon

Jinshanling Great Wall marathon - 15.4.2018

Sain sopivasti yhdistettyä työn ja huvin kun alkuviikosta kävin arvioimassa tehdastamme Weihaissa ja perjantaina vedin yhden koulutuksen Pekingin toimistolla. Paikalliset kollegat auttoivat minua lauantaina hakemaan juoksunumeron ja muut rensselit ”exposta” eli syrjäisen ostarin kolmos-kerroksen urheilukaupasta. Englanti ei kuulunut järjestäjien vahvuuksiin mutta kollegoiden avulla sain kommunikoitua epäselvät asiat kuten bussikuljetusten yksityiskohdat. Tiesin että bussi lähtee Pekingistä kello 6 aamulla mutta nyt varmistui sekin että paluukyyti odottaa niin pitkään että viimeinen juoksija on maalissa. Itseluottamus! Loput lauantaista vietin Kielletyssä Kaupungissa, kierrellen hutongeja eli ”vanhaa kaupunkia” ja kattavalla illallisella tankaten reilusti proteiinia :)

Sunnuntai alkoi eväksellä ennen hotellin aamupalatarjoilua ja jatkui kävelyllä kisabussin lähtöpaikalle. Bussimatka Jinshanling -alueen muurille kesti noin 2 tuntia mutta se vierähti mukavasti tutustuen paikalliseen lurjukseen, ”Steveniin”. Kiinalaisilla on tapana ottaa englantilainen kutsumanimi ja näin helpottaa meidän länsimaalaisten urakkaa nimien lausumisessa ääneen. Kiinalaiset myös tulevat hanakasti juttelemaan jotta saavat arvokasta harjoitusta puhuttaessa englanniksi. ”Steven” kertoi opiskelevansa filosofiaa, juosseensa jopa 15 km lenkkejä ja olevansa nyt matkalla ensimmäiselle maratonilleen. Kovasti kyseli minulta vinkkejä juoksuun ja jokaisen asiani jälkeen hän vastasi ilmeisen vaikuttuneena "Ou-Vau". Perillä ”Steven” tutustutti minut muihin ystäviinsä, muun muassa ”Janeen” joka oli lähtenyt ylittämään itseään puolikkaalle.

Lähtöalueella vilisi länsimaalaisia ja kuuluttajan puheista kävi ilmi että 34 eri maasta on edustusta paikalla eri sarjoissa, joita oli 10 km, puoli-maraton ja maraton. Monet matkanjärjestäjät myyvät tuonne paketteja joihin sisältyy vähän sitä ja tätä. Worlds Marathons myy pelkkää juoksua ilman pakettimatkoja ja se sopi minulle. Intensiivisen alkulämmittelyn (?) jälkeen lavalle aplodeerattiin viisi järjestäjien edustajaa identtisissä tuulipuvuissa joista jokainen piti puheen yleisön välillä hurratessa. Lopulta kello 9 päästiin matkaan ja kohti sitä suurta Kiinan Muuria.

Reitti olikin sadistinen vitsi ja vaikka minulla riittää huumorintajua niin tällä kertaa se meinasi loppua kesken. Ensimmäiset 20 km oli käytännössä porrasjuoksua ylös ja porrasjuoksua alas. Kai siellä joku juoksikin kärjessä. Välillä meidät pysäytettiin järkkärien toimesta kun portaisiin mahtui vain yksi kerrallaan. Jonotellessa oli aikaa ottaa valokuvia mahtavista vuoristo-maisemista jotka näyttivät jatkuvan loputtomiin. Portaat olivat paikoitellen aika vaarallisia ja vaativat jatkuvaa keskittymistä vaihtelevan askelman pituuden ja korkeuden takia. Osa portaista oli minua polveen saakka, osa vain muutaman sentin korkuisia ja loput siltä väliltä. Reidet ja pohkeet menivät aivan tukkoon heti kättelyssä ja minkäänlainen juoksu ei enää siellä muurilla tullut kyseeseen. Kuljimme ”Janen” kanssa yhtä matkaa kunnes hänen polvensa kipeytyi pahasti ehkä 12 km kohdalla. Toivottelimme mukavat loppumatkat ja sovimme näkevämme maalissa jos sinne saakka päästäisiin.

Juomapisteillä oli tarjolla banaania ja höttö-pullaa sekä vettä ja urheilujuomaa joka muistutti enemmän Red Bullia mutta pysyi sisällä käskemättä. Lämpötila nousi nousemistaan helteeksi saakka ja sopivasti Pekingin saasteiden ulkopuolella aurinko onnistuikin polttamaan naaman sekä niskan punaiseksi kuin Kiinan lippu. Lämpö + Portaat = Krampit. Noin 17 km kohdalla pitkässä porras-nousussa, jossa ei kummallakaan sivustalla ollut estettä putoamiselle, sain molemmat reiteni kramppaamaan niin pahasti että oli pakko pysähtyä istumaan paikalleen. Ensiapu saapui ja tämä EA-kaveri rupesikin läpsimään reisiäni avokämmenellä kuin vimmattu. Sattuu moinen läpsytys ja jouduin ihan väkisin pitämään kaverin aloillaan ranteista kiinni napaten. Hänen kollegansa kiikutti vettä paikalle ja pitkän ryypyn, kahden suolatabletin ja kiinalaisen reisi-läpsytyksen jälkeen olin valmis jatkamaan matkaa.

Maratonilla oli 9 tunnin aikaraja joka alkoi tuntua mahdottomalta alittaa kun 21 km kohdalla olin tuhlannut aikaa jo yli 4,5 tuntia. Ajattelin jo tuossa vaiheessa että kannattaisiko keskeyttää koska samahan se tulos olisi joko 4,5 tai 9 tunnin rimpuilun jälkeen, jälkimmäisessä skenaariossa olisi vaan kroppa klesana morkkiksen seuraksi. En ole oikein juoksu-kunnossa kuten kaikki tietävät mutta ehkä tällä kertaa kuitenkin oli kyse enemmän reitin vaativuudesta. Moni kanssa-kärsijä vakuutteli minulle että reitti muuttuu helpommaksi ja hövelinä miehenä en menettänyt uskoani, hyvä niin.

Kun pääsin noin 21 km jälkeen pois muurilta niin järkkärikin siinä onnitteli että ”muuri on nyt ohi”. Reitti jatkui suhteellisen rehellisenä trail-juoksuna muurin ympäristössä. Seutu on valitettavan mäkistä joten helpoksi se ei muuttunut, mutta helpommaksi. Kapeilla poluilla oli paljon isoja kiviä yms. roinaa mutta enää ei tarvinnut kävellä jokaista askelta vertikaalisti. Taas mentiin ylös ja alas mutta vauhti oli huomattavasti nopeampaa kuin ensimmäisellä puolikkaalla. Pikku hiljaa jopa ohitin muutaman sankarin ja monen kanssa mentiin juoksu-kävelyä tsempaten toisiamme. Kilometrit ne siitä vain vähenivät ja alkoi käydä selväksi että 9 tuntia sittenkin alittuu, ja ihan ilman loppukiriä. Parin kilometrin loppu-nousussa vastaan alkoi tulla jo urakkansa suorittaneita sankareita mitalit kaulassa keikkuen ja ajatus maaliviivan läheisyydestä vain vahvistui. Viiva sitten ylittyi lopulta ajassa 7:46:11.

Maalissa minut otti vastaan ”Steven” ja hänen ystävänsä jotka olivat siis vetäneet täällä muurilla ensimmäisen maratoninsa. He olivat päässeet noin 7 h loppuaikaan mikä tuntui yllättävän vain minut. Ihme porukkaa. Maalissa oli myös ”Jane” joka polvi-kivusta huolimatta pääsi maaliin ennen puolikkaan 6 h aikarajaa. Puolikkaan reitti oli myös ratkiriemukas sillä se piti sisällään sen saman muuri-osuuden mutta trail-vaihe oli jätetty pois. Pikku purtavat naamaan ja paluu bussiin. Paluumatkalla muisteltiin hauskaa urakkaa ja selailtiin valokuvia. Bussi oli takaisin Pekingissä noin kello 20 ja sen jälkeen hotelliin päästyä uni kyllä maittoi. Syöminen ja juominen olivat mitä olivat mutta siitä en jaksanut enää välittää.

Maanantai-aamu oli järkyttävä mutta lentokentälle oli pakko päästä ja kohti kotia. Kahdeksan tuntia lentokoneessa sujui ilman suurempia kramppeja, onneksi firman matkustusohje sallii Economy Comfortin pitkillä lennoilla.

Ei koskaan enää, tai ehkä joskus!

 

Jinshanling Great Wall marathon - 15.4.2018

I got a chance to combine business and pleasure when I went to audit a factory at Weihai and then held one training session at Beijing office. I got help from my local associates to retrieve race bib and stuff from “expo” which actually was a small 3rd floor sport goods store in a remote shopping mall. English was not the strong point of organizers there but I managed to communicate all unclear matters like the bus ride to venue with my associates. I knew that my bus was leaving from Beijing at 6 am but now I got ensured that bus will wait for the last participant to finish. That was the level of my self-confidence! Rest of the Saturday I spent strolling around Forbidden City, walking through ‘hutongs’ and having hefty dinner with lots of protein J

My Sunday started with self-made breakfast and continued with a walk to bus stop. Bus ride took around 2 hours but it was not feeling long while getting to know a local guy “Steven”. There is a custom in China to have an English nick-name and those are obviously easier to pronounce. Chinese also tended to start conversations with me quite often, to get more practice with their English I guess. Steven told me that he was studying philosophy, had approximately 15 km runs for practice and this would be his first full marathon. He was asking lot of questions concerning running and seemed to be quite impressed of my answers due to his replying often “Oh-Wow”. At the race area Steven introduced me to his friends, one being “Jane” who was going to exceed herself with half-marathon.

There were lots of western people at the race area and announcer told there were participants from 34 different countries at 10 km, half-marathon and full-marathon groups. Many travel agencies sell travel-packages to this race including lots of stuff. World’s Marathons are selling only the participation without any tours or packages, and that was suitable for me. After some intensive warm-up there were five race organizers at the stage with identical track-suits and they all held a speech while audience were clapping hands and shouting. Finally at 9 am we were set to go towards the Great Wall of China.

The route was kind of a sadistic joke, and while I am a man with sense of humor, it almost ran out this time. The first 20 km were practically running in stairs upwards and downwards. Well I guess the race leaders were actually running. Sometimes we were stopped by the organizers when there was narrow corridors for several runners and those were perfect times to take some photos of these amazing mountain views which seemed to continue forever. Steps were quite dangerous at times and they required constant focusing because the step height and length were changing all the time. Some steps were up to my knee and some were just few centimeters high, and rest of them between those two extremes. My thighs and calves were ruined so early and for me there was no real opportunity to actually run at the wall. We walked with Jane together until her leg was starting to ache after around 12 km. We wished good luck to each other and hoped to see at the finish-line if we ever made it there.

At refreshment stations there was bananas and buns with some water and energy drink that tasted like Red Bull but it was working for my stomach. Temperature was rising all the time and it was feeling really warm since we were away from the foggy air or Beijing. I burnt my face and neck and they were as red a Chinese flag. Warmth + Steps = Cramps. At around 17 km in a long upwards stairs with no handrails on either sides I had really bad cramps on my both thighs and I had to sit down for my safety. There was an Emergency Aid person close and he arrived to help me. This EA-person started to hit my thighs with his open hand and that was really hurting even more, so I had to stop him by grabbing his wrists and holding them in place. His colleague brought me water and after a long sip, some salt and Chinese thigh-smacking I was ready to continue my race.

There was 9 hour time limit at the marathon and it started to feel like impossible to accomplish because at 21 km marker I already had spent over four and a half hours. I thought about quitting at that point since it would be the same result if I struggled for 9 hours without getting to finish line, only not breaking my body and legs while doing so. I am not in the best shape I have been right now like all my friends know but this really was more about the extreme route. Lot of fellow runners were convincing me that this race is going to be easier at the latter half and I was glad that I listened and believed them.

When I got away from the Wall after 21 km there was one organizer saying to me: “Congratulations, the Wall is now over.” Route was continuing as a trail run at the premises of the Wall. That area is unfortunately quite mountainous so while running was a bit easier, it never was easy. There were rocks and other stuff on narrow trails but at least I didn’t have to walk vertically anymore. We were going up and down again but the pace was lot faster than at the first half. At some point I actually passed some other runners, and we were running and walking together while trying to lift our spirits. I was moving towards the end kilometer after another and at some stage I realized that I will make the 9 hours deadline even without a rush. On the last uphill I noticed some participants already finished with medals on their neck and I knew that I was already close. I made to the finish-line finally at 7:46:11.

At the finish there were Steven and his friend waiting for me, meaning that they actually had their very first marathon at this Wall. They had made it in 7 hours which seemed to be a surprise only to me. Amazing guys. Jane was also waiting me at the finish. She had made it under 6 h half-marathon deadline with her sore leg. The route of half-marathon was also hilarious since it was the same Great Wall route excluding the trail at the end. Then we had some snack and headed to busses back to Beijing. On the way back we shared thoughts about our wonderful experience and looked at the taken photos. Bus was at Beijing at 8 pm and after I got to my hotel I had no trouble to get sleep. I did not eat and drink properly but at that point I did not care.

Monday morning was awful but I had to go to airport and get to home in time. Eight hours at the airplane was OK without too bad cramps, I am so glad our company policy allows Economy Comfort seats on long flights.

Never again, or maybe someday!